Talonpojan vainiolta sotilaan ruokapöytään

Suurvalta-asemaa 1600-luvulla havitelleella Ruotsilla ei ollut riittäviä rahavaroja perustaa sotilaallista voimaansa eurooppalaiseen tapaan pelkästään palkkasotureiden varaan. Maan turvallisuuden uskominen pelkästään ulkomaisten palkkasotureiden varaan olisi ollut uskaliastakin yksistään palkanmaksuvaikeuksien vuoksi. Kansallisen sotaväen ylläpito palkkasoturiarmeijan rinnalla oli välttämätöntä. Ali Pylkkänen on tutkimuksessaan paneutunut siihen, miten kansallisen sotaväen ylläpito ja palkkaus järjestettiin Ruotsi-Suomen agraarisissa oloissa 30-vuotisen sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen. Millaisia uhkia sotaväen palkkajärjestelmään kohdistui – saivatko sotilaat palkkansa? Miten sotilasperheistä, sotaleskistä ja sotaraihnaisista huolehdittiin? Pylkkäsen tutkimus pureutuu yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin: sodan ja rauhan problematiikkaan, sotaväen ja siviiliyhteiskunnan suhteisiin. Sillä on myös liittymiä yhteiskunnallisen varallisuuden uusjakoon sekä sosiaalisen turvan ja organisoitumisen ongelmiin.