Vihollisia, vainoojia, syöpäläisiä

Suomen historian tutkimusta paljon askarruttanut kysymys on ollut venäläisviha, joka ilmeni erityisen voimakkaana maailmansotien välisenä aikana. Itsenäisyyden ajan ensimmäisinä vuosina suhtautuminen venäläisiin koki syvällemenevän muutoksen ja venäläisvastaisuudesta tuli laajalle levinnyttä "ryssävihaa", joka oli ytimeltään nimenomaan suoranaista kansallisuusvihaa. Miten tämä "ryssäviha" ilmeni suomalaisessa julkisuudessa, miksi se muuttui ja levisi niin laajalle juuri vuosina 1917–23, miksi tällaiselle kansallisuusvihalle oli tuolloin kysyntää? Outi Karemaa tarkastelee tutkimuksessaan suomalaisessa julkisuudessa ilmennyttä venäläisvihaa ja hahmottaa sen muuttumisen syitä ja ominaispiirteitä. Kokonaisuusanalyysi venäläisvihasta on rakennettu "Toiseuden" muodostamiselle kansainvälisesti tyypillisten vaiheiden – Toiseuden viholliseksi leimaamisen, vihan oikeuttamisen ja Toiseen kohdistetun vihan mytologisoinnin – puitteisiin. Esiin nousevat vihan lietsonnan niin henkilöihin sidotut kuin laajemmatkin syyt, mentaliteettien muutokset siinä kuin poliittiset taustatekijätkin.