Ruumiillisuus varhaiskristillisessä teologiassa

Kristinuskossa ruumiillisuus on erityisessä keskiössä jo siksi, että Jumalan uskotaan syntyneen ihmiseksi, inkarnoituneen eli tulleen lihaksi. Tässä suhteessa kristinusko poikkeaa niistä antiikin uskonnoista, joissa ruumis nähtiin pahana ja kuolettavana eikä jumaluuden voitu katsoa olevan ruumiillisuudesta osallinen.

Milliasia näkökulmia ruumiillisuuteen on esitetty varhaisessa kristillisessä teologiassa? Ilmentääkö ruumis Jumalan luomistyön hyvyyttä vai lankeemuksen turmelusta? Tämänkaltaisiin kysymyksiin pureudutaan teoksen artikkeleissa, jotka käsittelevät ruumiillisuuden teemoja varhaisessa kristinuskossa ja varhaisilla kristillisillä kirjoittajilla.

Tähän Suomen patristisen seuran julkaisusarjan ensimmäiseen niteeseen on koottu yhdeksän artikkelia suomalaisilta patristiikan tutkijoilta.