Ahavatuulien armoilla

Helmi ja Pertti Virtaranta tallensivat matkoillaan muun kielenaineksen ohella karjalaisten keskuudessa vielä säilynyttä itkuvirsiperinnettä. Tässä teoksessa julkaistavat itkuvirret on äänitetty eri puolilta Aunusta. Suurin osa niistä on Olonetsin eli Aunuksenkaupungin ympäristön pikkukylistä kesiltä 1966 ja 1968 ja kieleltään livviä eli karjalan aunukselaismurretta. Vuoden 1972 matkalta on mukana Paatenessa nauhoitettuja, kieleltään eteläkarjalaisia itkuja. Viimeisin itku on vuonna 1979 televisio-ohjelmaa tehtäessä nauhoitettu ja edustaa Pyhäjärven lyydiläismurretta. Itkuvirret julkaistaan sekä alkuperäisinä että suomennoksina. Itkien esitetyt itkut on lisäksi nuotinnettu. Itkuvirret liittyvät ihmisen elämän suuriin murroskohtiin, naimisiinmenoon, sotaanlähtöön, kuolemaan. Parhaiten ovat säilyneet kuolinitkut, joita esitetään hautajaisten yhteydessä sekä tiettyinä vainajan muistelupäivinä haudalla.